Länsi-Kymen Kulttuuritie

Arktisten hanhien syysmuutto Iitissä ja Sääskjärvellä

Muuttoreitti on siirtynyt lännemmäksi

Valkoposkihanhet muuttavat sankoin joukoin.

Iltaruska Sääskjärvellä.

Iitin kautta tapahtuva arktisten hanhien syysmuutto on viime vuosina ollut varsin näyttävää ja kiinnostusta herättävää. Näin ei ole ollut suinkaan aina, sillä ilmiö on ainakin valkoposkihanhien osalta loppujen lopuksi varsin uusi.

Voidaankin sanoa että kaikki alkoi vasta 1980- ja 90- lukujen taitteessa. Tuolloin Iitin Lyöttilässä havaittiin pienten, vain muutamista kymmenistä yksilöistä muodostuvien parvien laskeutuvan silloin tällöin alas puiduille pelloille. Mutta pääjoukot menivät aina menojaan eivätkä pysähtyneet alueellemme. Vuosituhannen vaihteessa hanhia laskeutui ruokailemaan jo useita tuhansia ja lopulta määrät nousivat kymmeniin tuhansiin.

Näitä aiemmat havainnot tehtiin pääsääntöisesti tundra- ja (tundra)metsähanhista. Ne saattoivat pysähtyä pitkään jatkuneiden kaakkoisvirtausten ja samaan aikaan vallinneiden matalapaineiden aikana ruokailemaan Viron rannikon sijasta Kymenlaaksoon. Suuria harmaiden hanhien massoja nähtiin Iitin pelloilla ainakin kerran 1970-luvulla ja jälleen 80-luvun alkupuolella.

Koillisvirtausten aikaisessa pilvettömässä muuttosäässä valkoposkihanhet eivät 90-luvulla ja 2000-luvun alussa laskeutuneet Kymenlaaksoon lainkaan. Silloin päämuutto saattoi yhteen ainoaan päivään ja parvet lensivät alueemme yli muutamassa tunnissa.

Vasta noin 10 vuoden ajan valkoposkihanhet ovat laskeutuneet Iitin pelloille syömään, olipa muuttosää miten hyvä tahansa. Pelkästään ylilentoja ei enää tapahdu. Ja nykyisten valkoposkihanhiparvien joukossa on myös ollut joinakin vuosina runsaasti tundra- ja metsähanhia.

Ehdoton huippu koettiin vuonna 2012, jolloin lähes 200 000 valkoposkihanhea laskeutui Iitin ja Jaalan väliselle Pyhäjärvelle. Linnut ruokailivat aluksi Jaalan puolella siirtyen sitten etelämmäksi Iitin puoleisille Lyöttilän Isonkylän pelloille. Myös Iitin Sääskjärveä ympäröivillä pelloilla ruokaili tuolloin kymmeniä tuhansia hanhia ja yöpyen Sääskjärvessä.

Vastaavaa luonnonnäytelmää koetaan todennäköisesti hyvin harvoin. Yhdellä kertaa oli nähtävissä mahdollisesti jopa 10-15 % maailman kaikista valkoposki- hanhista! Kaakkois-Suomesta ja Kymenlaaksosta on siis muodostumassa uusi syysmuuton välitankkauspaikka valkoposkihanhille. Aiemmin ne laskeutuivat ruokailemaan säännönmukaisesti vain Viron rannikolle.

Merikotkat hyötyvät hanhien levähdyspaikoista

Merikotka saalistaa vaeltavia valkoposkihanhia

Ihminen ei muodosta Suomessa minkäänlaista uhkaa valkoposkihanhille, koska laji on rauhoitettu. Venäjällä tilanne on toinen, ja voi olla, että siellä tapahtuva metsästys on yksi syy suurten parvien nykyisille levähdyksille Suomen puolella.

Täällä ihmisen tekemät rakenteet ovat sen sijaan merkittävä vaaratekijä pelloilla ruokailemassa käyville hanhille. Erityisesti 20 kV:n avojohtolinjat ovat hanhien kannalta hyvin hankalia. Linnut törmäilevät johtimiin jopa täysin avoimissa ja kiireettömissä tilanteissa. Vaikka vain murto-osa törmänneistä hanhista kuolee heti, on vammautumisten määrä huomattavan suuri.

Kanahaukka lienee ollut useimmin nähty valkoposkihanhia saalistava petolintu Kymenlaaksossa. Näin ainakin aivan viime vuosiin saakka, kunnes hanhiparvien houkuttelemia merikotkiakin alkoi saapua alueellemme.

Vielä 5-10 vuotta sitten esimerkiksi Sääskjärven hanhet saattoivat ruokailla aivan leppoisasti järveä ympäröivillä rantapelloilla. Pakolliset juoma- ja höyhenpuvun huoltokäynnit vedessä sujuivat vähällä vaivalla ja lyhyillä lentomatkoilla.

Merikotkien saavuttua hanhien elämä muuttui täysin: rantapellot muuttuivat hanhille vaarallisiksi kotkien jatkuvien hyökkäysten takia. Linnut joutuivat pakenemaan usein suurina kaoottisina lauttoina järvelle suojaan. Enimmillään syksyllä 2013 nähtiin jopa neljä merikotkaa saalistamassa saman- aikaisesti Perheniemen opiston edustalla sijaitsevan rantapellon yllä. Havaintoja merikotkista on tehty myös Elimäen Värälässä ja Iitin Lyöttilässä, mutta suurilukuisimmin juuri Sääskjärven alueella.

Hanhet ruokailevat nykyisin useissa pienemmissä parvissa

Saaliit ja saalistajat kuuluvat luonnon kiertoon oleellisesti. Merikotkien takia hanhet ovat alkaneet päiväaikaan hajautua pienempiin parviin ja lentävät ruokailemaan entistä kauempana yöpymisjärviltään sijaitseville syyspelloille. Parvia on havaittu mm. Iitin Kauhalan ja Orimattilan Kuivannon suunnilla yli 10 kilometrin päässä Sääskjärveltä sekä vielä kauempana Elimäen puolella.

Näin merikotkien aiheuttama uhka on ratkennut hanhien kannalta siedettävällä tavalla. Kotkia ei ole riittävästi ahdistelemaan kaikkia hajautuneita hanhiparvia. Tällä tavoin luonnon tasapainoa on palautettu jo viimeisten 4-5 vuoden ajan.

Valkoposkihanhien kokonaismäärästä saa parhaan käsityksen varhain aamulla, jolloin ne nousevat siivilleen yöpymisjärveltään ja lähtevät kohti ruokailupeltoja, sekä illalla auringonlaskun aikaan niiden palatessa takaisin järvelle muodosta- maan turvakseen valtaisan kelluvan ja metelöivän lautan. Hanhet ovat hyvin sosiaalisia lintuja ja sen myötä keskinäisessä viestinnässään myös äänekkäitä.

Hanhiparvien lentoonlähdöt ja laskeutumiset ovat hyvin näyttäviä. Sääskjärvellä hyviä tarkkailupaikkoja ovat Tuulispää niminen matonpesuniemi järven itälaidalla, Perheniemen opiston edustalla oleva niemenkärki järven pohjoisrannalla ja Perhe- niemen lintutorni ja sen ranta-alue järven länsilaidalla.

Syksyn 2015 tilanne

Myöhästynyt viljan puinti ja aikaistunut hanhien muutto karsivat Sääskjärvelle pysähtyneiden hanhien määrää.

Kulunut syksy on ollut omalla tavallaan taas ennen kokematon. Hanhien muutto Sääskjärvelle on alkanut vuosi vuodelta aina hieman entistä aikaisemmin. Tänä vuonna suuria valkoposkihanhiparvia saapui Kymenlaaksoon jo syyskuun 9. päivä eli peräti pari viikkoa totuttua aiemmin.

Koska sateisesta keväästä johtuen kevätviljojen puinnit olivat pahasti myöhässä, hanhille sopivia puituja peltoaloja oli tarjolla vain vähän. Tämän takia valtaosa tuolloin muuttaneista hanhista jatkoi matkaansa eikä jäänyt lainkaan alueellemme.

Näin suurta viljasadon korjuuajan viivästymisen ja hanhien syysmuuton aikaistumisen samanaikaista yhdistelmää ei ole edellä kuvattuna havaintoaikana vielä kertaakaan koettu. Tätä kirjoittaessani on vielä mahdotonta sanoa, miten hanhien muuttotilanne on edennyt lokakuun alkuun mennessä. On mahdollista, että emme tule näkemään tänä syksynä valkoposkihanhien suuria parvia siinä määrin, mihin olemme saaneet viime vuosina tottua.

Lassi Kujala